Unettoman tarina. Mistä unettomuus sai minulla alkunsa ja miten siitä selviäminen onnistui, vaikka se oli monimutkaisempi ja hankalampi yhtalö kuin osasin kuvitellakaan.
Elin vuosia väsymyksessä, aivan kuin sumussa joka päivä sinnitellen. Pakollisten velvollisuuksien jälkeen en jaksanut mitään, olin aivan loppu ja voimaton, iltaisin nukahdin heti kun pääni osui tyynyyn, mutta aamulla herättyäni oloni oli kuin en olisi nukkunut lainkaan. Kärsin myös ajoittain aamuyön heräilystä, lopulta pelkäsin nukkumista jo niin paljon, että en nukkunut joinain öinä kuin muutaman lyhyen tunnin aamuyöllä. Olin liian ylivirittynyt ja ahdistunut nukkuakseni, olin uneni kanssa aivan solmussa.
Silti tein koko ajan töitä yrittäjänä, elin arkeani nelilapsisen perheen äitinä, niin kuin siinä tilanteessa enää pystyin. Saman aikaan epätoivoisesti, mutta sinnikkäästi etsin ratkaisua unettomuuteeni milloin mistäkin. Terveydenhuollosta apua sain hyvin vähän, lähinnä erilaista lääkitystä, johon ajoittain turvauduin, mutta jonka koin auttavan minua huonosti, jos ollenkaan. Unettomuuttani hoidettiin pitkään stressiperäisenä ja mielenterveyteen liittyvänä oireena. En kuitenkaan ollut masentunut tai uupunut, vain todella pahassa univajeessa.
Unettomuuttani hoidettiin pitkään stressiperäisenä ja mielenterveyteen liittyvänä oireena. En kuitenkaan ollut masentunut tai uupunut, vain todella pahassa univajeessa.
Lääkkeet pitivät minua kemiallisessa unessa, mutta en ollut aamuisin yhtään virkeämpi, ehkä jopa väsyneempi. Usein miten minulle määrättiin nukahtamislääkkeitä, vaikka nukahtaminen ei edes ollut minulle ongelma. Aloitin joogaamisen, hengitysharjoitukset, kävin erilaisissa hoidoissa ja terapioissa. Sinnittelin, venyin ja ehkä vähän jo totuinkin tilanteeseeni, sinnikkyyteni vuoksi toimintakykyni näytti pitkään ulospäin jopa ihan hyvältä. Kunnes lopulta päätäni särki lähes joka ikinen päivä, lihakseni kramppasivat vähäisestäkin kuormituksesta ja aamulla herätessä sykkeeni oli samoissa lukemissa kuin juoksulenkillä. Elimistöni alkoi ilmoittaa, että sen kantokyky alkaa loppua.
Jouduin luopumaan vähitellen monista itselle tärkeistä asioista, rakkaista harrastuksista kuten liikunnasta ja myös sosiaalisista suhteista, koska en enää uskaltanut sopia mitään tai mennä mihinkään järjettömän väsymykseni vuoksi. Muistini alkoi pätkiä ja selviydyin vain sinnitellen yritykseni töistä. En enää tunnistanut itseäni siksi ihmiseksi, joka olin tai halusin olla, silloin tunsin että tilanne ei voinut jatkua enää yhtään pidemmälle.
Ensimmäisen kerran kärsin unettomuudesta kolmannen lapseni syntymän jälkeen 2011, hänen unihäiriönsä vuoksi, silloin nukuin pahimmillaan vain 3-4 tunnin yöunia. Kävimme laitosunikoulun, joka ei auttanut meitä mihinkään, vain aika lopulta ratkaisi lapsen unirytmiin liittyvät ongelmat. Toivuin vähitellen, mutta kuormittava tilanne ajoi perheemme kriisiin ja lopulta avioliittoni päättyi eroon. Univaje ja väsymys maksoi minulla paljon, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.
Vuosia tämän jälkeen elämäni sujui ongelmitta, olin tavoitteellinen ja tarmokas töissä ja vapaa-ajalla, elin aktiivista elämää ja urheilin paljon. Olin fyysisesti aivan loistavassa kunnossa ja töissä täydessä terässä. Lisäksi opiskelin töiden ohella ja lopulta heittäydyin yrittäjyyteen terveys- ja hyvinvointialalle, tunsin löytäneeni elämälleni uuden merkityksen valmentamisesta ja muiden auttamisesta. Tunnit eivät kuitenkaan riittäneet vuorokaudessa kaikkeen mitä halusin, päädyin tinkimään unesta ja elämään unelma elämääni unen kustannuksella. Olin taas alkanut kerryttämään univelkaa, tällä kertaa vapaaehtoisesti.
Tunnit eivät kuitenkaan riittäneet vuorokaudessa kaikkeen mitä halusin, päädyin tinkimään unesta ja elämään unelma elämääni unen kustannuksella. Olin taas alkanut kerryttämään univelkaa, tällä kertaa vapaaehtoisesti.
Lopulta pisimpään jatkuneen kroonisen unettomuuteni laukaisi pitkään jatkunut kuormittava elämäntilanne, naimisiin meno, nopeat ja isot muutokset perhe-elämässä, sekä työrintamalla uuden liiketoiminnan parissa. Muutokset eivät olleet missään nimessä negatiivisia, kuormitusta oli kuitenkin liikaa, kivoistakin asioista olisi pitänyt ehtiä palautua. Vähempikin vauhti arjessa voi viedä unet. Sitten kävi kuten monelle muullakin meistä unettomista, lopulta stressin akuuttivaihe rauhoittui, elämä tasoittui, mutta unettomuus jäi. Ja ajanmyötä tilanne vain paheni, minulle kehittyi unihäiriö ja lopulta ylläpidin itse unettomuutta omilla pelollani ja erilaisilla yrityksilläni kontrolloida unta. Lopulta kun olisin ollut valmis nukkumaan, se ei enää onnistunut.
Hain apua useita kertoja ja lopulta minun annettiin ymmärtää, että mitään selvää syytä unettomuuteeni tuskin tulee koskaan löytymään. En kuitenkaan hyväksynyt tätä vastausta ja toisin kävi. Kuitenkin vasta useiden vuosien väsymyksen jälkeen löysin vastauksia joita kaipasin, unettomuuden elimelliset aiheuttajat ovat tiedossa ja hoidossa ja lopulta löysin myös erilaiset kognitiiviset ja behaviriolliset unettomuuden hoitomenetelmät.
Ollessani vielä kaikkein väsyneimmilläni kuin sattumalta törmäsin ensimmäiseen suomessa järjestettävään univalmentaja -koulutukseen. Lähdin välittömästi mukaan, päätin että käännän jokaisen kiven vaikka olisin kuinka väsynyt. Kouluttajani Henri Tuomilehto antoi minulla paljon käytännönläheistä tietoa unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta, mutta paljastui että tiedän unesta jo aika paljon kuten moni muukin uneton.
Tieto ei kuitenkaan ratkaissut ongelmiani, tiesin nyt unesta enemmän kuin koskaan mutta en edelleenkään nukkunut. Päätin että viimeinen oljenkorteni olisi omakustanteinen unitutkimus yksityisellä klinikalla, koska muualta en apua saanut. Koko yön unipolygrafia paljasti perioidiset raajaliikehäiriöt joista kärsin kymmeniä kertoja yön aikana, sekä lievän uniapnean ja kaikista tärkeimmän, oman herkkäunisuuteni. Uneni heikko laatu johtui toki yöllisistä katkoksista jotka selittyivät elimellisillä syillä, mutta enimmäkseen kyse oli aivojeni aktiivisesta toiminnasta myös unen aikana. En osannut hellittää ja päästää irti edes nukkuessani. Jotain minussa oli muututtava.
Moni asia on nyt muuttunut. Oivalsin lopulta jotain itsestäni, jotain joka muutti suhtautumiseni myös uneen täysin. Kaikki alkoi asioiden hyväksymisestä ja kontrollista luopumisesta. Nyt osaan elää myös oman herkkäunisuuteni kanssa, se on ominaisuus minussa jota en voi muuttaa. Se tarkoittaa, että minäkään en aina täydellisesti, koska harva meistä nukkuu, mutta nyt tiedän paremmin mikä uneeni vaikuttaa ja miten itse voin tehdä siitä parempaa. Se vaatii usein päätöksiä joita minun on usein tehtävä joka päivä uudelleen, se vaatii sitoutumista ja halua, tehdä asioita joita ei aina huvittaisi tehdä, mutta tätä samaa moni muukin tärkeä asia elämässä vaatii.
Jo aiemmin, kaikkein väsyneimmilläni päätin olla sitkeä, enkä antanut periksi, päätin opiskella unesta niin paljon kuin mahdollista, kouluttauduin ensin univalmentajaksi ja jatkoin unen opiskelua myös neurotieteen saralla. Lopulta kuitenkin käänteen tekevää ei ollut vain sinnikkyyteni vaan kykyni päästää irti, rentoutua ja antautua autettavaksi. Liian pitkään olin sinnitellyt yksin ajatellen että kukaan ei voisi minua auttaa, tuo uskomus oli ehkä jollain tasolla totta, mutta se piti minua myös jumissa unettomuudessani.
Päätin että kenenkään toisen ei tarvitse käydä tätä kaikkea vuosien taistelua läpi, mitä minä kävin. Ehkä tämä kokemus oli kuitenkin tarkoitettu minua varten, jotta voisin oivaltaa jotain ja auttaa lopulta myös muita. Aiempi väsymyksen ja unettomuuteni vuoksi hylkäämäni ammatti valmentajana alkoi uudelleen.
Minun kanssani tarkoitus ei ole oppia vain jotain lisää unesta tai tulla paremmaksi nukkujaksi, vaan haluaisin meistä jokaisen saavan mahdollisuuden olla enemmän se ihminen joka todella haluaa olla. Voit olla energisempi työssä ja vapaa-ajalla, olla enemmän läsnä perheelle ja ystäville, olla hyvinvoiva ja terve tai mitä ikinä sinä elämässäsi tavoitteletkin. Laadukas uni on perusta ja pohja kaikelle tekemiselle, se mahdollistaa sujuvan arjen, laadukkaan ja mielekkään elämän, ihan kaiken mitä ikinä elämältä toivotkaan. Mikään kunto-ohjelma, ruokavalio tai henkisen hyvinvoinnin menetelmä ei voi korvata asioita, joita uni tekee, vaikka nämä kaikki kulkevatkin yhdessä. Unessa on valtava mahdollisuus meille jokaiselle.
Klikkauksen päässä elämää helpottavista työkaluista ja ajattelua avartavista näkemyksistä.
#UnenVoima kirjeellä saat tietoa myös uusimmista blogi -kirjoituksista ja muista sisällöistä. Ei roskapostia, vain oikeaa asiaa!
