Uniongelmien taustasyyt ovat usein toiminnallisia, taustalta ei silloin löydy mitään selittävää aiheuttajaa. Unettomuuden pelko ja uniongelmia ylläpitävä noidankehä syntyy ajatuksissamme, kun pelko- ja huoliajatukset alkavat kiertää kehää. Lopulta koko elämä voi pyöriä unen ympärillä.
Meillä jokaisella on erilaiset lähtökohdat uneen. Se on koko elämänkokemustemme summa, persoonallisuutemme ja hermostomme vaikuttavat myös uneen, eivätkä ne ole koskaan täysin meidän käsissämme. Uni on herkkä häiriöille ja sen reagoiminen elämän muutoksiin, stressiin ja kuormitukseen on täysin luonnollinen seuraus. Itse tunsin paljon syyllisyyttä ja häpeääkin unettomuuteeni liittyen. Miksi en jaksa ja osaa nukkua muut, olen taakkana läheisilleni, koska en ole jaksava ja iloinen oma itseni.
Päinvastoin unettomuus on yleensä vastuullisten ja tunnollisten, yritteliäiden ihmisten vaiva.
Unettomuus on voinut saada alkunsa tilanteesta, jossa unta on laiminlyöty. Tilanteen jatkuessa uneton ei kuitenkaan laiminlyö hyvinvointiaan tarkoituksella, tosiasiassa uneton on todennäköisesti erittäin kiinnostunut terveydestään, kokeillut kaikki keinot ja on varsin tietoinen siitä, miten unen puute häneen vaikuttaa ja se vain lisää hänen stressiään.
Mutta olen todellakin kokeillut sitä. Ei ole asiaa jota en uneni eteen olisi yrittänyt tehdä. Kävin terapiat ja yin -joogat, joka päivä otin ne oikeat (ja kalliit) vitamiini-cocktailit, tein rentoutusharjoitukset, söin ja join oikein, kuten olin lukenut. Lopuksi otetaan iltamagnesiumit ja melatoniinit. Kaikesta huolimatta uni ei tullut tai se ei ainakaan virkistänyt.
Lopulta se oli myönnettävä, ylläpidin itse unettomuutta omilla peloillani ja erilaisilla yrityksilläni kontrolloida unta. En osannut hellittää ja päästää irti edes nukkuessani. Oli vapauttava hetki aikoinaan nähdä omat selviytymismekanisminsa, halusin pitää itseni turvassa. Ymmärsin kuitenkin, että tapani toimia vain osaltaan lisäsi turvattomuuttani. Elin jatkuvassa unettomuuden pelossa.
Asteittain pääsin ulos unettomuuden noidankehästä. Minun piti hyväksyä unettomuuteni, jotta pystyin vapautumaan sen pelosta. Paradoksaalista on se, että unesta täytyy pitää huolta, mutta kuitenkin keskittyä muuhun voidakseen rentoutua ja nukahtaa. Ymmärsin, että tässä on ne avaimet, jotka minulta olivat koko ajan puuttuneet. En usko että tämä radikaali hyväksyntä ja pelkojen kohtaaminen olisi ollut minulle mahdollista ilman vuosien terapiaa ja itsensä kehittämisen taitoja.
Nukahtaminen levolliseen uneen onnistuu vain, jos tunnet turvallisuutta ja luotat omaan kehoosi sekä uskallat päästää irti kontrollista. Kontrollista luopumiseksi tarvitaan turvaa, luottamusta uneen ja omiin kykyihin nukkujana. Kouluttauduttuani univalmentajaksi minulla on nyt mahdollisuus tarjota tämä ratkaisujen yhtälö myös muille.
Halu ratkaista ongelma saa aikaan ylianalysointia, tämän taustalla on monesti persoonallisuuden piirteitä jotka altistavat myös uniongelmille. Uniongelmista kärsivillä on tyypillisesti myös haitallisia uskomuksia ja ajatusmalleja, jotka entisestään vaikeuttavat nukkumista. Unettoman haitalliset ajatukset liittyvät tyypillisesti terveyteen, työstä ja elämästä selviytymiseen ja negatiiviseen sisäiseen puheeseen. Unta kohtaan syntyy helposti tulkintoja ja epärealistia odotuksia. Näin syntyy noidakehä, negatiiviset ajatukset ja toiminta nostavat stressitasoja, elimistö on ylivireystilassa, joka on tyypillisin syy pitkittyneisiin uniongelmiin. Univaje ja väsymys ruokkii huoliajattelua entisestään ja unettomuus lisääntyy.
Puolet väestöstä nukkuu luontaisesti paremmin kuin toiset, kaikilla ei ole ns. samanlaiset unenlahjat vaikka jokainen voikin nukkumisen taitojaan kehittää. Tiedetään kuitenkin, että ihminen joka on todellisuudessa huono nukkuja, mutta asia ei huoleta häntä, näyttää säästyvän monilta unettomuuteen yleisesti liitetyiltä terveyshaitoilta – kuten ahdistukselta ja elämää haittaavalta väsymyksen tunteelta. Tutkitusti taas ihan hyvin nukkuva voi saada unettomuuden haittoja pelkästään uskomalla että nukkuu huonosti.
Unettoman identiteetin hoitaminen ei ole yksinkertaista, sillä hoidettavana ei ole unettomuus sinänsä vaan stressi ja huoli, jotka voivat vaikeuttaa nukkumista. Pelkkä stressi itsessään voi siis olla yhtä haitallista kuin oikea unettomuus, mutta huolehtimista voi olla vaikea lopettaa ja persoonallisuuden muuttaminen usein hidasta. Onneksi kuitenkaan itseään ei täydy tai tarvitse kokonaan muuksi muuttaa, on vain tultava tietoisiksi eri osista itsessään ja opittava paremmin toimivia keinoja elämästä selviytymiseen. Elämää ei tarvitse elää pelosta käsin.
Klikkauksen päässä elämää helpottavista työkaluista ja ajattelua avartavista näkemyksistä.
#UnenVoima kirjeellä saat tietoa myös uusimmista blogi -kirjoituksista ja muista sisällöistä. Ei roskapostia, vain oikeaa asiaa!
